Kärry, vankkuri vai vaunu? Hermeettinen vai hermeneuttinen? Katetri vai kanyyli? Ammatilliseen kasvuun kuuluu tiedollisen ja taidollisen kehittymisen ohella aina astuminen tiettyyn diskurssiyhteisöön. Ammattikieltä voi lähestyä laajemmin rakenteiden tai vuorovaikutuksen näkökulmasta, mutta sanat ovat ajattelun ja viestinnän askelkiviä, joita ilman emme tule toimeen.
Syksyllä, 50 vuotta hallittuaan, Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa pääsi kuningattarensa kanssa hevosajelulle ympäri Tukholmaa. Aurinko paistoi ja vapaat kansalaiset huiskuttivat. Suomen TV:ssä yksi toimittaja kutsui kuuden komean ruunan vetämää menopeliä ”kärryksi” ja toinen taas ”vankkuriksi”.
– Se on vaunu, minä jupisin omalla puolellani ruutua.
Jokaisella meistä on oma yksilöllinen sanavarastomme: sanat, joiden merkityksen ymmärrämme ja joita käytämme – tai voisimme käyttää. Koska olen hevosharrastaja, toimittajien terminologinen horjahtelu kirpaisi korvaani. Minulle kärryllä, vankkurilla ja vaunulla on vissi merkitysero.
Jokaisella meistä on oma yksilöllinen sanavarastomme.
Toimittajien sanavalintoihin liittynee myös kielen muutos. Perinteisiin elämäntapoihin, luontoyhteyteen ja esimerkiksi juuri hevosajoneuvoihin liittyvän sanaston hallinta kapenee ja uusia sanoja muodostetaan ja napsitaan toisista kielistä, kuten Itä-Suomen yliopiston Kielen ja lukemiskulttuurin muutos digiajassa -seminaarissa 18.9.2023 huomautettiin. Hanna Lappalaisen ja Helka Riionheimon seminaarissa esittämä havainto siitä, että nuoriso kompastuu ”ahoon” tai ”pettuun”, käykin järkeen. Tällaiset sanat eivät yksinkertaisesti sano nuorelle polvelle mitään, koska elämänpiiri on toinen.
Yhtä lailla varttuneemmalle voivat tuottaa vaikeuksia nykymuodin mukaiset slangi-ilmaukset, ”legitit” ja muut. Erityisesti englanti elää nuorten käytössä vahvasti suomen kielen rinnalla, kuten toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen (2023) summaa Helsingin Sanomien artikkelissaan marraskuun lopussa. Tulee mieleen, että ehkä tämäntyyppinen kielenkäyttö on syntynyt osin tekemään eroa ”vanhaan” kieleen. Valistuneesti myös arvaan, että tässä muutoksen dynamiikassa on paljon pysyvää. Jokainen sukupolvi muokkaa kieltään, tekee sitä mieleisekseen – ja nauttii herättämästään hämmennyksestä, jopa pahennuksesta, kun vanhukset ei tajuu.
Sanoilla on valtaa
Sanavarastolla on tapana karttua iän myötä, kun konkretiasta kurotetaan kohti abstraktia. Varannon kartuttamista tukee erityisesti kirjallisuuden lukeminen, varhaislapsuudessa mielellään vanhemman kanssa (Yhdessä lukeminen ennustaa lapsen lukutaitoa 2022). Julkisuudessa on esitetty voimakas huoli siitä, että kirjoja lukevan ja kirjallisuudesta kiinnostumattoman nuoren sanavarastossa olisi jopa kymmenien tuhansien sanayksiköiden ero (ks. esim. Vilkman 2016; Hiltunen 2017; Riiali 2022).
Vierasperäisten ilmausten hallinta voi olla hyvinkin merkityksellistä tieteellisen viestinnän piirissä sekä viranomaisten kanssa viestittäessä.
On sanoja ja sanoja. Lappalaisen ja Riionheimon (2023) havaintojen mukaan nuoriso voi vierastaa vanhojen agraaristen sanojen ohella myös esimerkiksi ”objektiivista”, ”implisiittistä”, ”absurdia” ja jopa ”inhimillistä” sekä ”empaattista”. Tämäntyyppisten vierasperäisten ilmausten, niin sanottujen sivistyssanojen (ks. Kielitoimiston ohjepankki 2015), hallinta voi olla hyvinkin merkityksellistä tieteellisen viestinnän piirissä ja siten korkeakouluissa. Väitän, ettei siitä ole haittaa myöskään viranomaisten tai vaikkapa vakuutusyhtiöiden kanssa viestittäessä.
Hallintolain 6.6.2003/434 mukaan viranomaisen on toki käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Selkeää virkakieltä on pidetty demokratian kulmakivenä. Kotimaisten kielten keskus ja muut toimijat ovat tehneet pitkäjänteistä työtä viranomaisten kielenkäytön kehittämiseksi koulutuksin ja suosituksin (ks. esim. Suositus virastojen johdolle. Tekstit tukemaan tavoitteitanne 2021). Silti väitän, että ei ole mitenkään poikkeuksellista törmätä viralliseen tekstiin, joka vaatii avautuakseen ponnistelua: sitä, ettei kavahda sanoja ja rakenteita, jotka viihtyvät abstraktiotikkaiden ylemmillä portailla tai edustavat ehtaa kapulakieltä. Ettei säikähdä, torju ja ehkä jopa luovuta subjektiasemaansa pois.
Toisentyyppisiä huolia kielen sävykkyyden ja ilmaisuvoiman puolesta taas herättää se Lappalaisen ja Riionheimon (2023) huomio, että nuoriso voi vierastaa myös esimerkiksi ”messiasta”, ”nuorukaista”, ”häveliästä”, ”raamikasta”, ”maireaa”, ”tyrskyä” ja ”holhoavaa”.
Joka härjillä ajaa, se häristä puhuu
Korkeakoulussa opiskelija kohtaa uuden haasteen, ammattikielen, samaan ammattikuntaan kuuluvien tavan käyttää kieltä ammattiympäristössään. Työyhteisöt rakentuvat vahvasti kielen avulla, ja monilla aloilla työ muodostuu erilaisista kielellisistä kohtaamisista ja teksteistä. (Lehtinen 2008.) Ammattialueen kielimallit omaksutaan usein jo opintojen alussa, ja niillä on osansa ammatti-identiteetin rakentumisessa (Kuuliala-Mögenburg 2021). Ammatti-identiteetin omaksuminen on aina myös astumista tiettyyn diskurssiyhteisöön, ja diskurssihan tunnetusti määrittelee paitsi sen, mistä puhutaan, myös sen, mistä ei puhuta.
Minulla on jäänyt elävästi mieleen pienryhmätilanne, jossa sosiaali- ja terveysalan AMK-opiskelijat pohdiskelivat ammattikielen hyviä ja huonoja puolia. Tarjosin heille opetusmateriaalia, jonka tarkoitus oli nimenomaan auttaa ottamaan etäisyyttä kaikkein sakeimpaan ammattislangiin: jargoniin. Esimerkiksi Lääketieteen sanaston (2021) mukaan jargon kantaa kahtalaista merkitystä:
- työhön tai harrastukseen liittyvä erikoiskieli tai sanasto
- käsittämätön puhe, ”sanasalaatti”.
”Tämä oli hei tosi mielenkiintoista! Nyt ymmärrän, että juuri tällaista ammattislangia meidän pitää ammattilaisina koko ajan käyttää”, yksi opiskelijoista oivalsi. Meni tovi purkaa tätä väärinkäsitystä.
Opettele ja ota riittävä etäisyys
Ammattikielen kiistaton etu on, että oman kielijärjestelmän avulla ammattilaisten välinen kommunikointi helpottuu, kun asioille on yhdessä jaettu täsmällinen ilmaus. Toisaalta ammattikielen luonteeseen kuuluu, että se ei noin vain avaudu ulkopuolisille. (Kuuliala-Mögenburg 2021.) Ilmeinen esimerkki tästä on latinan sävyttämä lääkärikieli. Asiakkaan kannalta on toki hyvä asia, mikäli potilaskirjausten informaatio siirtyy muuttumattomana vaikkapa työterveyslääkärin näppäimistöltä erikoislääkärille. Ongelmia kuitenkin syntyy, jos asiakas itse ei ymmärrä, mistä on kysymys.
Väitän, että tällainen kokemus voi olla musertava. Jokainen opettaja on takuulla kuullut opiskelijan kysyvän varoen, saisiko esittää tyhmän kysymyksen. Ja moni on varmasti vastannut, että anna tulla vaan, tyhmiä kysymyksiä ei ole. Jos keskustelussa ammattilaisen kanssa kokemus omasta asemasta on syystä tai toisesta kovin heikko, voi olla, että kysymykset jäävät esittämättä.
On opittava kommunikoimaan alan sisällä täsmällisesti ja vakuuttavasti, mutta myös yleistajuistamaan ammattikieltä viestintäkumppanin tietotaso huomioiden.
Uskaltaisin siis sanoa, että ammattikieli on ensin opittava niin, ettei sotke vaikkapa hermeettistä ja hermeneuttista tai kanyylia ja katetria keskenään. Sitten siihen on osattava ottaa etäisyyttä. On opittava kommunikoimaan alan sisällä täsmällisesti ja vakuuttavasti, mutta myös yleistajuistamaan ammattikieltä tilannekohtaisesti ja viestintäkumppanin tietotaso huomioiden.
Kaiketi tilannetta voi verrata identiteetin kehittymiseen. On ensin tiedettävä, kuka olen ”minä” ja keitä olemme ”me”, jotta pystyy todella avautumaan kohti ulkomaailmaa.
Onnistuneessa asiakkaan ja ammattilaisen vuorovaikutuksessa voi toki olla myös tarpeen varmistaa yhteinen ymmärrys erilaisin johdonmukaisin tekniikoin. Mielenkiintoinen esimerkki tästä on sote-alojen teach-back-metodi, jossa asiakkaita pyydetään selittämään terveyttään koskeva, asiantuntijalta saamansa tieto ”takaisin” asiantuntijalle (ks. esim. Yen & Leasure 2019).
Kuuntele ja kunnioita
Ammattikielen rajoituksia on mietittävä paitsi suhteessa asiakkaisiin myös muihin ammattilaisiin. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa opiskelijat työskentelevät jo innovaatio-opintojensa aikana moniammatillisissa tiimeissä. Miten vaikkapa toimintaterapeuttiopiskelija ja rakennustekniikan opiskelija löytävät yhteisen kielen, kun tavoitteena ovat asunnon muutostyöt asiakkaan toimintakyvyn tukemiseksi? Maltetaanko aluksi pysähtyä varmistamaan yhteinen ymmärrys? Uskalletaanko kysyä kesken matkan?
Moniammatillisessa viestinnässä voi kehittyä sellainenkin havainto, ettei ammattikieli ole edes lähialoilla aivan yksi yhteen.
Myös AMK-yhteisön jäseninä meillä on yhteistä sanastoa, joka ei välttämättä avaudu ulkopuolisille. Minulta esimerkiksi meni opetusvuosieni alussa tovi, että opin nimittämään kursseja ”opintojaksoiksi” ja ”toteutuksiksi” ja työaikaa ”resurssiksi”. Totta puhuen osa AMK-slangista vaikutti suoranaiselta kikkailulta. Mutta nyt kieleeni ovat jo ehtineet tarttua niin oppimisalustat, osaamisalueet kuin innovaatiokeskittymät. Saatan hyvinkin lausua ”geneerinen”, vaikka voisin valita ”yleisen”, ja aivan erityisesti taidan rakastaa ”systemaattista” ja ”eksplisiittistä”.
Kieli on yhteydessä ammatti-identiteettiin: kertomukseen ja kokemukseen siitä, mitä ammattilainen ymmärtää olevansa ja mitä hän haluaa olla.
Nykyisin myös huomaan reagoivani, jos joku kyseenalaistaa voimakkaasti työyhteisössäni vallalla olevan puhetavan. Vaikka kriitikon tarkoitus olisi hyvä – esimerkiksi työyhteisön viestinnän käsitteellinen kirkkaus – epädiplomaattisuus voi tuntua hyökkäykseltä. Kieli totta tosiaan on yhteydessä ammatti-identiteettiin: kertomukseen ja kokemukseen siitä, mitä ammattilainen ymmärtää olevansa ja mitä hän haluaa olla. Kieli menee tunteisiin asti.
Lähteet:
Hallintolaki 6.6.2003/434.
Heikkinen, Mikko-Pekka 2023. Suomi–english–fingliska. Helsingin Sanomat 25.11.2023.
Hiltunen, Jari 2017. Sanavarasto on nuoren työkalupakki elämää varten. Kotuksen blogi 16.5.2017.
Lääketieteen sanasto 2021. Jargon. Duodecim Terveyskirjasto.
Kuuliala-Mögenburg, Aino 2021. Maallikko lääkärijargonin maassa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 137 (4), 432–433.
Lappalainen, Hanna & Riionheimo, Helka 2023. Nuorten kieli muutoksessa. Kielen ja lukemiskulttuurin muutos digiajassa – koulutus kaikille äidinkieltä opettaville. AVI kouluttaa. Itä-Suomen aluehallintovirasto. Opetus- ja kulttuuritoimi 18.9.2023.
Lehtinen, Esa 2008. Toiminta, vuorovaikutus ja ammattikielet. Lektio. Virittäjä (1).
Riiali, Marianne 2022. Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”. Helsingin Sanomat 12.1.2022.
Kielitoimiston ohjepankki 2015. Vierassanat: vierassana, erikoislaina, sitaattilaina, sivistyssana (lainasanojen nimityksiä). Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Suositus virastojen johdolle. Tekstit tukemaan tavoitteitanne 2021. Kotimaisten kielten keskus.
Vilkman, Sanna 2016. Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa – Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa. YLE Uutiset 3.3.2016.
Yen, Peggy H. & Leasure, A. Renee 2019. Use and Effectiveness of the Teach-Back Method in Patient Education and Health Outcomes. Federal Practitioner 36 (6), 284–289.
Yhdessä lukeminen ennustaa lapsen lukutaitoa. Tutkimusuutiset 4.4.2022. Jyväskylän yliopisto.
Ei kommentteja